SUOMEKSI

STASIS – Yhtenäinen menetelmä sulfidimaiden käsittelyyn Botnia-Atlantica-alueella

STASIS-projektin (Läjitettyjen sulfidimaiden kestävä käsittely rannikkoseuduilla) toteuttavat suomalaiset ammattikorkeakoulut Novia ja Vaasan ammattikorkeakoulu, Luulajan teknillinen yliopisto ja Linné-yliopisto Ruotsista sekä uumajalainen yritys Dåva Deponi och Avfallscenter.

Projektin tavoitteena on kehittää Botnia-Atlantica-alueelle soveltuva yhtenäinen ja kustannustehokas menetelmä sulfidien hapettumisen ja siitä seuraavan haponmuodostuksen pysäyttämiseksi (stasis [kreikkaa], pysähdys) tai ainakin hidastamiseksi sulfidipitoisten maiden ja ruoppausmassojen välivarastoinnissa ja loppusijoittamisessa sekä kaivantojen pohjilla ja seinämissä. Menetelmä auttaa vähentämään sulfidipitoisista kaivuu- ja ruoppausmassoista peräisin olevien happamien metallipitoisten valumavesien vesistöille aiheuttamaa riskiä.

Sulfidipitoiset sedimentit ja niiden hapettuminen

Suuret alueet Merenkurkun ja Perämeren molemmin puolin ovat vanhaa merenpohjaa. Maankohoamisen ansiosta nämä sulfidipitoiset sedimentit ovat nousseet merestä. Kun sulfidit joutuvat kosketuksiin ilman hapen kanssa, ne hapettuvat muodostaen mm. rikkihappoa. Maaperän happamoitunut vesi uuttaa mineraaleista metalleja ja happamat metallipitoiset valuma­vedet päätyvät lopulta haittoja aiheuttaen vesistöihin johtaen pahimmillaan laajoihin kalakuolemiin. Prosessi nopeutuu kun pohjaveden pintaa lasketaan ojittamalla tai läjittämällä sulfidipitoisia ruoppaus- ja kaivuumassoja ilman erityisiä toimenpiteitä niiden suojaamiseksi hapettumiselta.

Infrarakentamisessa käsitellään suuret määrät sulfidipitoisia maita

Suurissa infrarakennusprojekteissa kaivetaan valtavia määriä sulfidipitoisia maita, jotka on käsiteltävä nopeasti hapettumisen estämiseksi. Nykyään käytössä on kaksi lähes­ty­mistapaa kaivuumassojen käsittelyyn. Kaivuumassat loppusijoitetaan vedellä kylläisinä tai ne sekoitetaan niin suuren kalkkimäärän kanssa, että se riittää neutraloimaan kaiken mahdollisesti muodos­tuvan hapon. Molemmat menettelyt ovat kalliita ja varsinkin ensin mainitun menetelmän vaatimaa kapasi­teettia on tarjolla vain rajoite­tusti.

Projekti

Projektissa kehitetään menetelmiä, jotka mahdollistavat sulfidipitoisten maa-ainesten paremman käsittelyn paikan päällä, välivarastoinnin ja tarvittaessa tehokkaamman loppusijoituksen. Pro­jektissa käytetään tavallisen maatalouskalkin lisäksi erittäin hienojakoista kalkkia ja siitä valmistettuja suspensioita joko sekoittamalla tai injektoimalla niitä maamassoihin tai levittämällä maamassojen pintaan ja verrataan nykyisiin menetelmiin, joissa raekooltaan karkeampia erilaisia kalkki­tuotteita sekoitetaan maamassoihin mekaanisesti. Kalkin ohella selvitetään biohiilen ja turpeen vaikutusta metallien sitomiseen, jonka lisäksi turve toimii antioksidanttina sekä energian ja hiilen lähteenä sulfaattia pelkistäville bakteereille.

Ongelma on sama Pohjanlahden molemmin puolin ja meillä on hyvät edellytykset yhdistää hank­keeseen osallistuvien tahojen toisiaan täydentävää ja tässä yhteydessä välttämätöntä osaamista ja kokemusta. Tältä pohjalta kehitämme menetelmiä ja osaamista alan toimijoiden käyttöön rannikkoalueiden vesien suojelemiseksi.

Keskeinen osa projektia on sidosryhmien kanssa koko projektin ajan käytävä dialogi. Tapaamisia, seminaareja ja työpajoja järjestetään virtuaalisesti ja olosuhteiden salliessa myös fyysisesti sekä Suomessa että Ruotsissa.